Anu Palosaari - Tiukka Lady Mansesta

Mitä jää sanomatta?

Whitney Houston kuoli muutama päivä sitten yllättäen.

Mietityttää tuo, että vielä nuori, päihteistä selvinnyt, uransa huipulle uudelleen kiipeävä kuolee yhtäkkiä.

Tuli jotenkin Marilyn Monroe mieleen.

Mutta sitten aloin miettimään kuolevaisuutta. Sitä, että meidän jokaisen kohdalle se lankeaa joku päivä. 

Mitäpä silloin, kuoleman hetkellä, sanomatta jää? Entä tekemättä?

Mitä sanoisit, jos vielä voisit, ja kenelle?

Minä sanoisin perheelleni, että on teidän ansiotanne, että olen mitä olen, enkä ole sitä anteeksi pyydellyt enää vuosiin. Vaikka en ole perheeni kanssa enää tekemisissä. Siksi en voi sitä sanoa tänään heille, mutta sanon sen tässä.

Sanoisin vielä lasteni isälle, että kaikesta huolimatta rakastin.

Sanoisin nuoruuden rakkaudelleni, sille joka sanoi tehneensä minusta naisen  -   rakkaani tiedät kyllä, että tarkoitan Sinua, kun luet tämän  -    niin, mitä sanoisin? No se tuli jo sanottua äskeisessä lauseessa...

Sanoisin edesmenneelle anopilleni, jota minulla ei ollut mahdollisuus kuolinvuoteella enää tavata  -  niin paljon. Ja kuulin jäljestäpäin hänen sanoneen, että olin paras miniä  -   sittenkin ja kaiken jälkeen. Kiitos siis yhteisistä vuosista.

Tässä kaikki ne ihmiset, joille minulla olisi sanottavaa lähdön hetkellä.

Viime kuukaudet olen puuhannut muutosta elämääni. Nyt vasta ymmärrän sen liittyvän tähän kuolevaisuus ja kuolema -juttuun.

Vaistomaisesti ja hiljaisesti omassa mielessäni, ilman sen kummempaa ajatusprosessia asiasta olen ymmärtänyt, että täällä ollaan hetkinen vain, ja pitää elää sellainen elämä, minkä olisi halunnut, jäljestäpäinkin katsottuna  -  eikä elää kuten muut haluavat sinun elävän.

Olen lakannut elämästä kuten muut haluavat minun elävän. Olen ollut aina aito luonnonlapsi. Nyt kuuntelen sydämeni ääntä. Elän sellaista elämää, mistä minut on helppo löytää. Ja minne en hukkaa itseäni. Ja mikä täyttää elämäni ilolla ja versoo uutta.  Kritiikistä ja tulevista ihmetyksen huokauksista huolimatta.

Toivon Sinullekin rohkeutta löytää oma polkusi ja elää sen mukaan. Ja voimaa jättää huomiotta soraäänet ja lähimmäistesi pelko menettämisestäsi.

Eihän sellaista voi menettää, joka seuraa omaa tietään. Se on tervehdyttävä kokemus kaikille ympärillä oleville. Niin kuin vaikka tämänkin lukjioille, toivon.

Lähdön hetki  -  olkoon se kuolema tai uusi elämänvaihe, on aina yhtä koskettava.  

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän arisuhonen kuva
Ari Suhonen

Hyvä ja aina ajankohtainen kysymys. Whitney Houston oli 48 v. eli ei enää nuorukainen, ja ilmeisesti päihderiippuvainen loppuun asti - niihin ainakin kuoli, eli viinaan ja lääkkeisiin.

Muuten kyllä tuppaa olemaan niin että usein asioita sanomatta jää. Minäkin tulen jättämään paljon sanomatta, sellaista mistä en tiedä olisiko sitä pitänyt sanoa tai jättää sanomatta.

Yhden asian voin kuitenkin oikaista, kiitos netin, tai..no joo enpä sanokaan mitään.

Timo Härtsi

Ei tainnut ihan kuivilla olla. Jokatapauksessa hieno laulaja kuoli liian nuorena.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Olen jotenkin aina toivonut voivani lohkaista viimeisen (huonon) vitsin juuri ennen lähtöä...

Ei kyllä välttämättä onnistu
Valitettavasti kokemusta löytyy letkuissa olemisesta ja ainoa mitä koetin höperrellä oli että saisinko juotavaa ja hei viekää minut heti kotiin

Niin ja sitten vakavasti puhuen/kirjoittaen

Olen koettanut kokemukseni jälkeen pitää huolen ettei läheisille jäisi mitään sanomatta tai ettei mikään asia jäisi hiertämään
Luulen onnistuneeni melko hyvin

Ville Karppinen

Ääh. Ehkä en kirjoitakaan sanomattomia asioita - silloinhan ne olisivat sanottuja. 99.9% asioista jää kuitenkin pimentoon, joten mitä turhia.

Teppo Nygren

Minä sanoisi läheisilleni ja kaikille rakastamilleni ihmisille, että naurakaa ja olkaa iloisia minun puolestani, sillä menen paikkaan mistä en halua ikimaailmassa palata. Tulkaa perässä kun olette valmiita, niin juhlitaan kun olemme taas kaikki yhdessä.
En haluaisi kenellekkään jättää haikeita jäähyväisiä.